KUVA: Pörssisäätiö / Minna Heusala
Suomalainen arvo-osuusjärjestelmä – digitalisaatiota jo vuodesta 1992
Me suomalaiset otamme monet etuoikeudet itsestäänselvyyksinä: hanasta tulevan puhtaan veden, keskuslämmitetyt kodit ja maailman parhaan koululaitoksen. Suomalaiset sijoittajat pitävät itsestäänselvyytenä myös digitaalista arvo-osuusjärjestelmää, vaikka todellisuudessa kyse on melkoisesta harvinaisuudesta. Se, että arvopapereiden liikkeellelaskijoilla, välittäjillä ja omistajilla on pääsy samaan reaaliaikaiseen digitaaliseen tietoon, on poikkeus maailmassa.
Jotta ymmärtäisi, miksi suomalainen arvo-osuusjärjestelmä on poikkeuksellinen, on syytä palata historiassa taaksepäin, vuoteen 1992. Tuolloin käytössä olivat paperiset arvopaperitodistukset eli osakekirjat. Järjestelmä oli hidas, kömpelö ja turvaton sekä arvopaperin omistajan että liikkeellelaskijan näkökulmasta. Osakekirjojen fyysinen siirtely, jakaminen osiin tai yhdistely, yhtiön valtaaminen yhtiön tietämättä ja omistuksen rekisteröinti liikkeelle laskeneen yhtiön osakastoimistossa tukkivat helposti osakeselvityksen, sillä kauppojen määrä oli kasvanut muun muassa ulkomaisten sijoittajien takia.
Ongelmaa helpottaakseen Suomen Pankki, valtiokonttori ja Helibor-pankit perustivat kesäkuussa 1989 Helsingin Rahamarkkinakeskus Oy:n (HRMK), jonka pääomistaja oli keskuspankki. Valtion velkakirjat, bondit ja pankkien sijoitustodistukset keskitettiin HRMK:hon. Samoihin aikoihin perustettiin Suomen Osakekeskusrekisteri Osuuskunta (OKR), ja osakekaupat selvitettiin Helsingin Arvopaperipörssin KATI-selvitysjärjestelmässä.
Sekä HRMK:n että OKR:n liiketoiminnat alkoivat keväällä 1992. Osakkeet, joukkovelkakirjat ja pankkien sijoitustodistukset olivat nyt kahdessa eri järjestelmässä, ja ensimmäiset pörssinoteeratut yhtiöt voitiin siirtää arvo-osuusjärjestelmään ja ensimmäiset sijoitustodistukset laskea liikkeelle arvo-osuusmuodossa. Silti kahden järjestelmän maailmassa oltiin vielä kaukana ihanteellisesta tilanteesta.
Kahta rinnakkaista järjestelmää käytettiin muutaman vuoden ajan, kunnes Valtioneuvosto perusti Suomen Arvopaperikeskus Oy:n (APK) vuoden 1995 lopussa. APK:lle myönnettiin toimilupa joulukuussa 1996. Valtio halusi kaikelle arvopaperikaupanselvitykselle keskitetyn järjestelmän, jossa hoidettaisiin osake- ja lainakaupat sekä niiden selvitys. Saman katon alla tapahtuva arvopaperikaupanselvitys olisi kaikin puolin järkevää: kustannustehokasta, läpinäkyvää ja turvallista.
Arvopaperikeskukseen siirtyivät OKR:n ja HRMK:n liiketoiminnat, Arvo-osuusyhdistys sekä Pörssin selvitystoiminta. HEX-pörssi ja APK yhdistyivät HEX-konserniksi joulukuussa 1998.
Nykytilanteesta käsin mietittynä digitalisaatio oli arvo-osuuksien osalta todellisuutta jo vuonna 1992. Tuolloin otettiin ratkaiseva askel arvopaperitodistusten hajallaan käydystä kaupanselvityksestä kohti yhtä digitaalista kaupanselvitystä. Läpidigitalisoituneessa nykymaailmassa elävä ihminen voi ymmärtää, että 30 vuotta sitten kyseessä oli todellinen edelläkävijäprojekti.
Suomalaisen arvo-osuusjärjestelmän hienous piilee sen yksinkertaisuudessa. Kun kaikki arvopaperit ovat samassa reaaliaikaisessa järjestelmässä, sijoittajan elämä muuttuu yhtä helpoksi kuin kännykän omistajalla. Kun arvo-osuus ei ole riippuvainen tietystä pankista, pankkien kilpailuttaminen on helppoa. Arvo-osuuden omistaja ei myöskään jää pankin vangiksi esimerkiksi tilanteessa, jossa pankki tekee konkurssin. Omien arvo-osuuksien siirtäminen pankista toiseen on yhtä helppoa kuin kännykkäliittymän vaihto operaattorilta toiselle.
Suorassa arvo-osuusjärjestelmässä ei ole päällekkäistä byrokratiaa eikä moninkertaisia kustannuksia. Vaikkapa italialainen sijoittaja, joka omistaa suomalaisen Kone Oyj:n osakkeita pankin X kautta, maksaa arvopaperikeskuksen suoraa arvo-osuusjärjestelmää käyttäessään samat kulut kuin saman pankin suomalainen sijoittaja. Kuluttajan kannalta hyvää on sekin, että kilpailua syntyy paitsi pankkien, myös arvopaperikeskusten välille.
Suomalainen arvo-osuusjärjestelmä on kulkenut pitkän matkan niistä ajoista, jolloin arvopapereita kuljetettiin yhden pankin holvista toiseen. Nykymuotoisessa digitaalisessa järjestelmässä on mukana 340 arvopapereiden liikkeellelaskijaa, joista valtaosa on pörssiyrityksiä. Arvo-osuustilejä on 2,1 miljoonaa. Järjestelmässä on arvo-osuuksia 350 miljardin euron edestä (2021).
Arvo-osuusrekisterin ylläpito keskitettiin vuonna 2000 Arvopaperikeskukselle, sillä keskitetyn järjestelmän katsottiin olevan rationaalisempi ja toimivampi. Seuraava iso askel arvo-osuusjärjestelmän hyödyntämisessä otettiin vuonna 2004. Arvopaperikaupanselvitys oli saatu Suomessa samaan järjestelmään ja keskittämisen hyödyt oli saavutettu, mutta se ei pankeille ja viranomaisille riittänyt. Nyt katseltiin länteen ja haluttiin pohjoismaisia synergiaetuja.
Tukholman pörssi eli OM AB osti Helsingin pörssin eli HEX Oyj:n, jolloin muodostettiin OMX AB (alun perin OM HEX AB) vuonna 2003. OMX myi Suomen Arvopaperikeskuksen Ruotsin Arvopaperikeskukselle 2006 ja yhtiön nimeksi tuli Nordic Central Security Depository (NCSD). Samoin kuin suomalainen vastineensa, Ruotsin Arvopaperikeskus oli pohjoismaisten pankkien omistama. Pankkien tavoitteena oli yhdistää samaan arvo-osuusjärjestelmään ensin Suomi ja Ruotsi, myöhemmin myös Norja ja Tanska.
Suomesta tuli aikoinaan euromaa, Ruotsista ei. EU-tason harmonisointi ja integrointi lähtivät vauhdilla liikkeelle. Ei ollut enää järkevää hakea tehokkuusetuja Pohjoismaiden, vaan Euroopan tasolla. Vuonna 2008 ruotsalaiset pankit myivät osuutensa NCSD Holdingista Euroclear SA/NV:lle ja NCSD Holdingin tytäryhtiöt Värdepapperscentralen AB ja Suomen Arvopaperikeskus siirtyivät Euroclear-konserniin. Oli otettu ratkaiseva askel kohti aidosti eurooppalaista arvopaperikaupanselvitystä.
Arvo-osuusjärjestelmän kehittämisessä on kyse paitsi pääomamarkkinoiden integroitumisesta, myös kymmeniä miljoonia euroja maksavasta valtavasta tietojärjestelmähankkeesta. EU:ssa oli lähtenyt liikkeelle kaksi jättimäistä prosessia: arvopaperikeskusasetus ja yhteiseurooppalainen Target2-Securities-hanke. Näiden hankkeiden tavoitteena oli luoda tehokkaammat ja riskittömämmät eurooppalaiset pääomamarkkinat. Muutoksiin varautumiseksi Euroclear otti käyttöön uuden arvopaperikeskusjärjestelmän. Ensi vaiheessa vuonna 2015 tähän Infinity-järjestelmään siirrettiin rahamarkkinainstrumentit. Myöhemmin järjestelmään siirrettiin myös osakkeet ja warrantit.
Infinityn kolmannessa ja viimeisessä vaiheessa Suomen arvopaperikaupan selvitys liitettiin yhteiseurooppalaiseen arvopaperikaupanselvitysalustaan, TARGET2-Securities-järjestelmään syyskuussa 2023. Suurin osa eurooppalaisista arvopaperikeskuksista kuuluu nyt sen piiriin.
Muutoksella on kauaskantoisia vaikutuksia sijoittajan elämään. Kun eurooppalaiset arvopaperikeskukset ovat samassa järjestelmässä ja sopineet yhteisistä toiintatavoista, sijoittajille tarjoutuu arvopaperikeskusten kautta pääsy muilla markkinoilla liikkeelle laskettuihin arvopapereihin. Suomalainen piensijoittaja voi siis säilyttää omalla kotimaisella arvo-osuustilillään vaikkapa saksalaisia osakkeita.
